Oli tilillä nolla tai tonni, meis on kaikissa kahlittu onni.

Ehkä tästä mennään vielä parempaan päin. Illat on vaan niin helvetin yksinäisiä ja vaikeita. Viime yönäki mä itkin hiljaa makkarissa omaa vartaloani samaan aikaan kun kaveri nukkuu olkkarin sohvalla. Tekis mieli vaan nukkua päivät pitkät, mutta kun sekään ei oo kauheen viisas vaihtoehto. Tuntuu pahalta, kun jälkihuoltaja jää nyt neljäksi viikoksi lomalle ja vielä ois tasan kuukausi seuraavaan polikäyntiin. Päiväosastoki on suljettu heinäkuun niin en tiedä oikeen mihin soittaa, jos mä haluan puhua pahasta olosta. Kriisipuhelimeen en pysty vaan soittaa. Ja joo onhan sil jälkihuoltajalla sijainen, mutta musta tuntuu et sillä on pikkasen eri käsitys mun olosta ku jälkihuoltajalla, joten antaa hänen nyt sit edelleen uskoa et mulla menee ihan hyvin.

Mä en edes tiedä miks tein tällasen turhan postauksen. Kai mun oli vaan pakko kirjottaa noi asiat, kun en oo uskaltanu niitä ääneen jälkihuoltajalle sanoa. Ja toisaalta mulla ei oo myöskään parempaa tekemistä.

Juhannus meni ihan hyvin. Mä olin eilen vanhassa lastiksessa koko päivän. Syötiin hyvää ruokaa (jälkkäriä en uskaltanu ottaa) ja käytiin veneilemässä merellä. Mä oisin voinu itkee onnestaki melkeen, kun sain viettää aikaa mun toisen perheen kanssa <3. Kaikki meni muuten hyvin mut syödessä iski ahdistus. Mua kannustettiin hakemaan lisää ruokaa ja hakemaan jälkkäriä ja koska tekosyy "mä oon ihan täynnä" ei menny läpi, niin oli pakko valita haetko kakkua vai lisää ruokaa, ettei jälkihuoltaja epäile mitään. Päädyin sit pieneen lisäannokseen pääruokaa.
Mä aion laihtua vielä 22kg !