Kotiutuminen

Se sujuiki sit paremmin mitä mä osasin odottaa. Välillä on ahdistus ollu ihan järkyttävää, välillä siedettävää ja niitäki hetkiä on ollu ku olo on ollu ihan normaali. Pari ekaa iltaa oli helvettiä, mut niistäki selvittiin. Eikä oo tarvinnu soittaa viel osastolle ! Tai siis en ois ees pystyny...
Mun jälkihuollon ohjaaja toi mut tiistaina osastolta kotiin ja otti samalla kaikki ylimääräiset lääkkeet mukaansa. Vähän tuntu kyl pahalta heittää ne menemään ku niit oli arviolta n. 500 tablettia. En viittiny siin sit alkaa laskee sen nähden vaik mieli teki. Mut kyl mä tiedän et se oli parempi heittää ne pois ku jättää tänne houkuttimeks.

Mä oon nyt vaan ollu suurimman osan ajasta kotona. Siivonnu, laittanu kämppää kuntoon, hoitanu asioita, leiponu, kokannu ja nähny kavereita. Yks kaveri ihmetteli et miten mä jaksan koko ajan tehä kaikkee. Aina ku se on tääl nii mä leivon ja kokkaan. No kai tää lääke sit auttaa ku saan aikaseks tehdä jotain. Onhan mul sellane olo koko ajan melkee et ei jaksais mitään, mut pakko tehä tai sit en saa mitään aikaseks.
Väsymys on järkyttävää, ei jaksa aamuisin kahdeksalta edes nousta istumaan ja ottaa lääkettä, vaikka vesi ja lääke on sängyn vieressä. Illalla sit taas puol tuntii Ketipinorin oton jälkeen meinaan nukahtaa pystyyn.

Niin ja must on tän Abilifyn myötä tullu entistä herkempi. Mä oon viime viikolla ja tällä viikolla muistaakseni joka päivä tiputtanu vähintään pari kyyneltä jonku asian takia. Joko ilosta, surusta tai sit naurettavaa kai mut en minkään syyn takia. Et jos mä nään vaik kissan nii saatan alkaa itkee :D

Asiat järjestyy, vaikka ei itse uskoiskaan siihen, kunhan löytyy maailman parhaimmat tsemppaajat.

Huominen uloskirjaus ahdistaa, vaikka mä tiedän olevani valmis lähtee. Pelottaa vaan et jos mä sekoan. Yks hoitaja sano ku juteltiin et "Sä oot aikuistunu kyl tosi paljon ja sen huomaa siitä, et sä hait apua just oikeella hetkellä. Kyllä sä pärjäät !". Ja niin mä pärjäänki ! Kiitos hänen, mä aloin uskomaan taas itseeni ku tuli hetken kestävä epätoivo ja ahdistus.
Mä sain lääkäriltä myös todistuksen, et saan lähtee ulos luokasta kesken tunnin jos alkaa ahdistaa. Nyt ei oo opettajilla sit enää varaa alkaa kitisee mistään. Ja mikä parasta: E huoli mut takas <3 otetaan nyt ihan rauhassa ja katotaan et miten meil toimii tää juttu.
Oli siis siinä rajalla et onks viel vakavaa juttuu vai seurustellaanko ja mä jouduin laittaa poikki ku alko tää epävakaa persoonallisuushäiriö oireilee. Ensinnäki mä pelkäsin et satuttaisin sitä omalla itsetuhoisuudellani. Ja toiseks... mua pelotti et jos se löytää paremman ja loukkaa mua niin mä haluaisin kostaa sen sille sabotoimalla sen elämää. Mut ne ajatukset on nyt ohi onneks.

New start

Tässä ekassa postauksessa mä voisin vähän esitellä itseäni/kertoa taustoista ja lopuksi tän hetkiset kuulumiset. Eli mä oon kesällä 20v täyttävä nuori nainen ja opiskelen ammattivalmentavalla. Mä asun Varsinais-Suomen alueella, yksin. Tai no kahden gerbiilin kanssa ja kissa on tulossa.

2012 vuoden lopussa oli muutto isäpuolen ja mutsin luota (perhehelvetistä) pienryhmäkotiin. Oikeustaistelun jälkeen mä sain jäädä sit sinne pr-kotiin asumaan 1,5 vuodeksi ja kesällä 2014 oli muutto omaan tukiasuntoon. Ja kuukaus taaksepäin oli muutto normaaliin vuokrakämppään, koska sosiaalitoimi päätti säästää taas jälleen... Mut onneks jälkihuolto jatkuu ja ohjaajana toimii pr-kodin omaohjaaja, joka on mulle ku äiti.

Mielenterveyteen liittyvistä asioista vois kertoo, että mä kävin vuoden Dialektisessa käyttäytymisterapiassa. Ei siitä kauheesti hyötyä ollu ja välillä se oli tosi ahdistavaa, mut suosittelen kuitenki kaikkia kokeilemaan sitä jos sellasen mahdollisuuden saa. On niitäki tapauksia, kun on päässy esim. itsetuhoisuudesta kokonaan eroon sen hoitomuodon avulla.

Osastolla mä oon ollu neljä kertaa nuorisopuolen suljetulla akuuttiosastolla, joista kerran vierihoidossa, kolme kertaa aikuispuolen avo-osastolla ja kerran päiväosastolla.

Tällä hetkellä on menossa viimeiset päivät avo-osastolla. Tiistaina ois siis uloskirjaus ja nyt vietän yölomaa kotona.

Tän osastojakson syy on univaikeudet, epävakaan persoonallisuushäiriön oireet ja masennusvaihe.

Diagnooseina on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö ja sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Nyt on menny paremmin ku on alotettu uus lääke (Abilify). Tuntuu et ehkä täst viel selvitään, vaikka muutoksia on tapahtunu ihan älyttömästi mun elämässä ja lisää on tulossa. Mut nyt täytyy varmaan alkaa nukkuu et saan itteni huomenna ajoissa ylös. Neljäks sit takas osastolle.

Anteeks tönkkö aloitus ! :D