Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki ois niin paskaa ?

No se mun viikko... Ei täs mitään ihmeellistä oo tapahtunu ja puoliakaan en muista.
Nukkunu pommiin melkein joka aamu, ku väsymys on ollu jotain ihan järkyttävää. Keskiviikkona oli varhaisen puuttumisen keskustelu mun lukuisista poissaoloista. Ei ne heittäny mua pihalle, mut mul on nyt sellanen fiilis, et mä jätän ton kesken. En mä haluais jättää sitä kesken, mut yks mun luokkalainen näyttää vihaavan mua niin paljon, et mä en haluu näyttää naamaani siellä.

Lomalla en oo tehny oikeen mitään. Torstaina kaverit oli mun luona ja pidettiin leffailta. Sit ku ne lähti niin mä meinasin seota. Perjantai meni kotona nukkuessa ja lauantaina mä olin kaverilla juomassa vähän. E tuli eilen yöks ja sai mut huolesta sekasin. Ei se halua apua sen syömisongelmiin. Pitäiskö mun sit vaan kattoo vierestä ku se näännyttää joku päivä itsensä hengiltä ?

Mä nään taas painajaisia, luottamus ihmisiä kohtaan on koetuksella ja nyt kamppailen itteeni vastaan et viillänkö vai lähenkö päivystykseen.

Läheltä piti !

Mä meinasin äsken sortua terään.
"Mitäpä siit et oon 382 päivää ollu viiltämättä..."
Mut mä pystyin onneks hoitaa asiat fiksummalla tavalla ja selvitin asian E:n kanssa. Pientä draamaa siis vaan, ei sen kummempaa.

Pää lyö nyt tyhjää, et enempää tekstiä mä en tän väsymyksen keskeltä saa aikaseks. Katsotaan jos viikonloppuna kertois sit paremmin viikon tapahtumia ja kuulumisia.

Mun viikko kuvina

Eilen tuli juotua muutamat kaverin kanssa

Viivi ja Vilma <3

Sairaslomapäivät kuluu nopeammin Sykettä katsoessa

Ikeassa shoppailtu ja päästy eroon melkeen kokonaan huonekalujen kokoamishelvetistä :D

Uudet Converset <3

Mä olin joskus ihan hurahtanut kynsien laittamiseen ja päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa tätä harrastusta. Tein sit itelleni ranskalaisen manikyyrin. Ja joo mä tiedän, ettei näistä tullu täydelliset, mut älkää välittäkö noista virheistä ku mäki koitan olla välittämättä.

Tän näkönen muija täällä blogin takana sit on... Ja mua ihan oikeasti hymyilytti (:

Jos paniikki iskee, niin anna iskee. Sä huomaat, se ei tuu aina takaisin.

Tilannepäivitystä: Mä oon nyt sairaslomalla tän ja ens viikon. Uneen sain perjantaina viikon kestävän Dormix-kuurin. Eipä siitä lääkkeestä oo paljoo ollu mulle apua, mut katotaan jos nyt tupla-annos auttais. Ainaki saan nukkua pidempään ku on saikkua niin oloki on helpompi.

Must tuntuu et nyt kaikki on just niin ku pitäis. Mä osaan hymyillä aidosti ja nauttia ihmisten seurasta. Tosin sit taas kaupassa kädet alkaa tärisee niin paljon, et ne on pakko pitää taskussa. Se johtuu ahdistuksesta. Alkaa ahdistaa ihmispaljous ja pelottaa, et tuleeks se paniikkikohtaus sieltä. Mut joka tapauksessa mä voin sanoo nyt hetken aikaa taas et ei tää elämä aina niin paskaa oo.

Katotaan jos saisin loppuviikosta tehtyä kuvapostausta (:

Mania vai masennus ?

Mä en tiedä kumpi mulla nyt on menossa, mut sen mä tiedän et nyt mennään alamäkee ja lujaa. Miten kaikki voi kääntyy äkkii näin päin just ku mä luulin et mä pärjään ?
Nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Alkoholi maistuu turhan usein. Mä alan epäilee taas muiden ihmisten suhtautumista muhun ja tuntuu koko ajan et seuraava tuntematon vastaantulija haluaa mul jotain pahaa. Koulussa ei jaksa käydä, niinpä oma lomailu on alkanut. Ahdistaa maanantai, koska sillon tulis vuos siitä ku mä viimeks viilsin. No mitäpä mä tein tänään sen hyväks et sorrun aivan varmasti viel viiltämään ennen tota vuosipäivää ? Heitin seteleitä pelikoneeseen, koska "ei vittu kiinnosta, nyt tulee rahaa ja mä sorrun tähän kuitenki ennen ku tulis vuosi pelaamatta". Ja se vuosi ois tullu kahden kuukauden päästä. MÄ VIHAAN ITTEENI !

Pakko kertoo huomenna polilla asiat niin ku ne on...