Mut löytää nykyään instagramista myös

Jos kiinnostaa seurata niin mut löytää instagramista nimellä kahlittuonni

Ei tästä elämästä selviä...

Mä haluun vaan kuolla. Taas kaikki paska sysätään mun niskaan. Mä en vaan tuu selviämään.

Päivystyksestä osastolle

Joo elikkä kaks viikkoa sitten maanantaina mä sekosin. Sain niin pahan ahdistuskohtauksen, et en tienny enää mitä tehdä. Lähdin päivystykseen, juttelin hoitajien ja psykiatrin kanssa ja jäin yöks. Sit seuraavana päivänä lähdin kaverin luo ja siitä kotiin. Sama olo vaan jatku ja soitin mua hoitaneelle yksikölle päivystykseen ja tulin takas ja jäin yöks. Keskiviikkona akuuttipolin kautta osastolle.

Oon nyt siis ollu kohta kaks viikkoa täällä akuutilla avo-osastolla. Hoitajat on onneks ollu mua kohtaan tosi mukavia ja ymmärtäväisiä, varsinkin kun viikonloppuna täällä oli vähän hurjempi meno, joka aiheutti mulle kahden illan kestävän shokkitilan.

Lääkitystä on muutettu kans. Ennen meni aamulla Abilify 30mg, illalla Ketipinor 50mg ja tarvittavana Ketipinoria 25-50mg. Nyt Abilify on injektioversiona, joka pistetään neljän viikon välein, tarvittavana ahdistukseen Atarax 25-50mg ja uneen tarvittavana Stilnoct 10mg. Atarax on auttanu kyllä tosi hyvin ahdistukseen ja Stilnoct myös aika hyvin uneen.

Torstaina ois sit uloskirjaus... jännittää, ahdistaa ja pelottaa et miten pärjään. Ens kuussa loppuu jälkihuolto ja se tulee olee mulle tosi rankka paikka. Nyt tarviin kaikki voimat ens kuusta selviytymiseen.
Itsemurha-ajatukset on vähentyny huimasti, mutta ahdistuksen keskellä saattaa välillä vieläkin käydä mielessä viiltäminen. Mut yritän kaikkeni, että en palaa siihen.
Tällä hetkellä on jotenki niin turhautunu olo. Oon pettyny itseeni ja mä haluaisin lähteä kotiin ens yöks, mut en usko et saan tähän aikaan enää lupaa siihen. Hoitajillaki on nyt rapsa nii en viitti mennä häiritsee ja kysyy lupaa kotilomaan...

Mä seison pettävällä jäällä

Liian kauan hyvää oloa. Rajusti voimistuvien maniaoireiden kautta takas masennukseen. Mä en enää tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mä tiesin kyl et tää romahdus tapahtuu, mut en ois uskonu että tällä tavalla.
Viime yönä laskin, et mul on ainaki 10000mg Ketipinoria kylppärin kaapissa. Tabletteina 400kpl. Se tunne on ihan mahtava ku tietää et jos mussa on tarpeeks naista niin pääsen pois täältä. Mut eihän mun pitäny lähtee ennen ku kissa kuolee vanhuuteen ? Ihan just tulis 26kk viiltämättäki, mut mä en tiedä pystynkö pysymään erossa terästä. Täähän on vasta alkusoittoa.

Be my friend - Mun tarina kiusattuna ja kiusaajana

2003... pieni tyttö aloitti ala-asteen ensimmäisen luokan. Tytöltä löytyi vahva usko, että hän löytää paljon kavereita, koska sana koulukiusaaminen ei vielä ollut tuttu. Tyttöä ei ylipäänsä oltu edes koskaan kiusattu, joten ei ollut pelkoa yksin jäämisestä. Hän oli mukava kaikille, ystävystyi muutaman luokkalaisensa kanssa ja sai kutsuja synttärijuhliin.
Vieläkään tyttö ei pysty käsittämään, että mitä tapahtui. Miksi hän joutui uhriksi?
Häntä alettiin kiusaamaan.
Haukkumista, syrjintää ja tavaroiden rikkomista.

2004... ala-asteen toinen vuosi. Sama meno jatkui. Nyt luokalle tuli kaksi uutta oppilasta. Toisen kanssa hän näki välillä koulun jälkeen. Jokin alkoi kuitenkin muuttua. Tytön sisällä velloi paha olo, jota hän ei näyttänyt suoraan. Hän alkoi haukkumaan luokallaan olevaa tyttöä (S). Sitä samaa, joka oli ollut kaveri pienelle, rikkinäiselle tytölle. Missä arvostus?
Vapaa-aika kului varastellessa ja tehdessä juttuja, joita ei sen enempää ajatellut oikeiksi tai vääriksi.
S kertoi kotona vanhemmilleen, että on joutunut kiusatuksi. Opettaja puuttui asiaan. Kiusaaminen alkoi vähitellen loppua.

2005... tyttö oli edelleen rikki ja päätti vaihtaa koulua. Ongelmat eivät jatkuneet enää niin vakavina. Välillä oli joitakin ristiriitoja muiden oppilaiden kanssa, mutta ei mitään vakavaa. Tyttö ei kiusannut ketään, eikä itse joutunut kiusatuksi. Ainakaan niin, että muut tietäisivät kohdistavansa sen juuri häneen.

2006... muutto ja taas koulun vaihto. Ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa jännitti.
"Tutustunko keneenkään vai jäänkö yksin?"
Kyllähän tyttö kavereita sai. Mutta taas haukkuminen alkoi. Tällä kertaa sitä ei kohdistettu suoraan tyttöön, vaan hänen äitiin ja isäpuoleensa, jotka olivat töissä samassa koulussa. Tai no äidiltä oli juuri loppunut työsopimus kyseisessä paikassa. 2006-2007 lukuvuosi siis meni ihan siedettävästi.

2007... kiusaaminen taas alkoi. Tavaroita piiloteltiin, tyttö jätettiin ulkopuolelle ja tytöstä käytettiin ilkeitä nimityksiä. Kavereita oli pari, mutta jotain tuntui puuttuvan.
Hän halusi päästä suosittujen porukkaan. Samaan aikaan hän alkoi masentua ja myös mietti välillä itsemurhaa.

2008... kiusaaminen saattaisi ehkä loppua sillä, että aloittaa itse kiusaamaan muita. Tuumasta toimeksi, samaan aikaan toivoen, että pääsee suosittujen joukkoon.
Hän haukkui ja töni uhriansa sekä heitteli hänen tavaroitansa. Ja hän sai "pääsylipun" suosittujen porukkaan. Mutta jotain puuttui edelleen...
Terve itsetunto ja hyvä psyykkinen vointi. Viiltely alkoi.

2009... yläaste alkoi. Oli vaatekriisejä. Piti näyttää hyvältä. Piti myös pukeutua niin kuin itse haluaa pukeutua. Niinpä hän sai kuulla olevansa "ruma ja läski", sekä pukeutuvansa lapsellisesti. Tyttö oli aluksi hiljaa ja antoi kiusaamisen jatkua. Hän ei uskaltanut sanoa vastaan ja sai kuulla päivittäin muiden negatiivisen mielipiteen hänen vaatteistaan.
Yhtenä päivänä se kaikki loppui. "Suositut seiskat" tulivat aukomaan päätä ja tyttö huusi yhdelle pojalle kaikkien kuullen:
"Mitä vittua? Kato ittees. Sul on oranssit hiukset. Joo ei siinä mitään, mut säki erotut joukosta. Pidä jatkossa turpas kiinni".

2010... vuosi meni aika rauhallisesti. Tyttöä ei sen kummemmin kiusattu. Välillä sai ilkeitä katseita, mutta siihen hän oli jo tottunut.

2011... "läski", "sä oot raskaana, älä kuseta", "horo" nämä sanat olivatkin sitten yläasteen viimeisenä vuonna arkipäivää tytölle. Hän oli masentunut ja yrittänyt itsemurhaa. Luotti väärään ihmiseen, joka levitti koko koululle, että hän on yrittänyt tappaa itsensä ja makaa nyt nuorisopsykiatian osastolla. Osastolla uusi lääke toi 20kg painoa lisää muutamassa kuukaudessa. Tästä alkoi levitä huhu, että tyttö on raskaana, koska vatsa kasvoi.
Tytön koulunkäynti vaikeutui. Hän oli koko yhdeksännen luokan erityisopetuksessa ja kesäloman alettua hän ajautui huonoon porukkaan,

2012... ammattistartin alettua kaikki tuntui menevän hyvin. Kavereita riitti ja tyttö sai uuden alun uudessa koulussa. Asiat olivat loistavasti, kunnes luokalle tuli uusi tyttö. Ongelmanuori hänkin. Heistä tuli ensiksi kavereita. Tai niin tyttö ainakin luuli. Kunnes eräänä päivänä hän lähti osastolta kouluun. Ensimmäiset sanat tulivat jätkien suusta: "Mitä hullujen huoneelle kuuluu?". Uusi tyttö oli mennyt levittämään koko koululle asioita, jotka piti jäädä näiden tyttöjen välisiksi. Yhtäkkiä hämmentynyt tyttö joutui perättömien syytösten kohteeksi. Hän oli muka uhannut tappaa luokkalaisensa. Facebookissa satoi joka päivä ilkeitä viestejä.
"Hullu, tapa ittes nii muilla ois parempi olla"
Lopulta koulun henkilökunta alkoi uskoa, että syytökset ovat perättömiä. Tyttö ei vain kyennyt enää koulunkäyntiin.




Tämän tarinan tyttö olen minä. En oo koskaan kunnolla käsitelly tätä aihetta ja nyt kun oon hermolomalla mutsin luona niin tulee mietittyä kaikenlaista. Ja nyt löytyy myös aikaa postauksille. Mä toivon, että mua ei aleta syyttämään enää siitä mitä olen tehnyt. Mä kadun varmaan enenmmän kuin mitään muuta, että oon sortunu kiusaamaan viatonta ihmistä. Joku päivä olen vielä valmis laittamaan anteeksipyyntöviestin niille, joita kiusasin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oon ansainnu ton kaiken paskan...