Siivet lyöty poikki, lintunen tippuu. Surenu niin paljon, et tottunut itkuun.

Kestihän sitä hyvää oloa pari viikkoa. Tänään tuli romahdus.

TRIGGER WARNING !!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Mä sain ahdistuskohtauksen. Raavin käsiä, etin fimoleikkuria et oisin viiltäny ja kuristin itteäni kurkusta. Mä vaan makasin lattialla ja itkin. Sit se muuttu melkeen paniikkikohtaukseks.

No mä en löytäny sitä leikkuria ja soitin sit jälkihuoltajalle, että mä sekoan. Se lähti heti tulee autolla mun luo ja mentiin ulos kävelee. Helpotti aika paljon. Mut tuntuu hirveeltä, et mä tiedän sortuvani vielä terään joku päivä ja kaikki 500 viiltämätöntä päivää on sit menny hukkaan.

Mä täytin 20 tiistaina, enkä ois uskonu et oon hengissä vielä. Mä mietin jo 11-vuotiaana ekan kerran itsemurhaa. Silloin mä ajattelin et en tuu täyttää 12 vuotta ja 15-vuotiaana ajattelin et en tuu elää kauaa enkä osannu kuvitellakkaan et mä kokisin täysi-ikäistymisen, saati sit kakskymppiset.

Tässä mä kuitenki olen valitettavasti.

Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen. Tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen.

Mun kaverin hyvä ystävä kuoli, joten päätin piristää tätä mun kaveria brunssilla.

Eilen tuli juotua kohtuudella.

<3

Nyt on hyvä olo ollu maanantaista asti, kun paras ystävä tuli mun luo "asumaan" perjantaihin asti. Ollaan käyty shoppailemassa, tehty hyvää ruokaa, puhuttu kaikesta maan ja taivaan välillä ja nautittu toistemme seurasta. Mä en oo saanu ainuttakaan ahdistuskohtausta sunnuntain jälkeen ja oon osannu nauttia elämästä. Mä en haluais, että hän lähtee.