Kuntoutusosastolla

Täällä sitä sit ollaan...
Mä tulin tänne aamulla 8.30 ja oon nyt jo halukas lähtee kotiin. Mä en jaksa olla täällä, kun tuntuu et koko paikka on täynnä sääntöjä ja mua painostetaan liikkumaan ryhmässä muiden kanssa. Ei siinä liikkumisessa mitään, mut mä en oo pystyny koulussakaan osallistumaan muiden kanssa samalle liikuntatunnille, niin oon käyny yksin tekemässä lenkkejä.

Tänäänki sanoin hoitajalle, että "mä tuun sit viimeistään ysiks, ehkä jopa seiskalta takas" johon sain vastaukseks "meillä on tapana että paluuaika ilmoitetaan tunnin tarkkuudella". Se sano sen sillee vihasesti.

Mä oon koko päivän pidätelly itkua, joten tyynyliina kastuu varmaan ens yönä.

Ei kestä olla yhdessä, ei kestä olla erossa.

Eilen oli osastopalaveri. Mä meinasin saada paniikkikohtauksen, kun kierreltiin hoitajan kanssa osastoa. Onneks se ei huomannu mitään. Teki mieli juosta karkuun jo ennen palaverin alkua, mut polihoitaja sai mut jäämään.
Tiistaina sit tarttis sinne lähtee lusii pariks kuukaudeks. Ja joo mä oon ehkä kiittämätön paska, kun en osaa olla kiitollinen paikasta kuntoutusosastolla, mut mua oikeesti PELOTTAA. Mä en oikeen tiedä et mikä, mut näin se vaan on.

Mä onnistun tuhoamaan kaiken.
Mä menetin viime viikolla ystävän. En ehkä hyvän sellaisen, mut tärkeän. Ja rakkaan kanssa meni poikki. Must tuntuu et kohta ei oo taas mitään jäljellä.

Mä en tuu selviämään.
Mun täytyy kuolla.

Syysmasennus

Se sit alko taas. Ei jaksais kokata ja syödä, mut mä tiedän et on pakko ainaki syödä, koska sit se menee vaan vaikeemmaks. Ei jaksais käydä vessassa ja suihkussa. Ei jaksais muuta ku nukkua. Tänään oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja siivota vähän. Täällä ei mahtunu liikkumaan kunnolla, eikä puhtaita astioita ja aterimiakaan löytyny. Mä keräsin roskat ja pullot/tölkit, likaset vaatteet pyykkikoriin ja täytin tiskikoneen ja mä oon nyt jo loppu, vaikka oon nukkunu 15h.

Alkuvuoden oireet alkaa taas palata pikkuhiljaa.

Vastaan kävelee kaks nauravaa ihmistä... "Ne nauraa mulle". "Kaikki täällä vihaa mua, ne aikoo tehä mulle jotain".