Päätin olla kevyempi kantaa hautaan, mutta hoitaja päätti toisin.

Maanantaina oli poliaika. Mä menin sinne sekavassa mielentilassa ja vastasin hoitajan kysymyksiin. Muistaakseni ehdin kertoa, että on vaikea luottaa ihmisiin ja vihan sekä koston tunteet ovat niin voimakkaita, että en pysty hallitsemaan niitä. Tässä en viitsi tarkemmin kertoa mistä on kysymys, mutta mun turvallisuuden tunne katosi. Mun selän takana juoniteltiin ja mua alettiin vainota.

Itseviha vaan kasvoi ja päätin, että tulevansa viikonloppuna palkkaan kaverini olemaan mun vierellä kun tapan itseni. Polihoitaja arvasi, että olen päättänyt kuolla, vaikka en kertonut suunnitelmastani oikeastaan mitään.

"Se ois osaston paikka nyt. Menetkö illalla päivystykseen, varaatko akuuttiajan huomenna aamulla vai varaanko sen sulle nyt?"

Ja niin mä sit eilen menin akuuttipolille. Mua ei ekaks uskottu, kun kerron vainoamisesta. Sit lääkäri tuli kyselemään multa omituisia kysymyksiä. Vastasin rehellisesti ja lääkäri sano uskovansa nyt mua. Mun entinen kaveri (tää vainoaja) oli soittanu sinne polille ja väittäny tietävänsä, että mulla on just sillä hetkellä taskussa teräase. Ei kyllä ollu sellasta.

Lääkäri saatto mut osastolle ja ainoastaan yhdellä hoitajalla kävi mielessä, että mun kanssa ois hyvä jutella. Sen verran järkyttyny olin kaikesta... onneks se juttelu autto edes vähän. Vartin päästä alkaa hoitokokous ja sit mulle varmaan kerrotaan onko toisella tutulla osastolla enemmän tilaa vai minne joudun ku tää osasto on täynnä. Mut otettiin käytäväpaikalle.