Mun jälkihuollon ohjaaja toi mut tiistaina osastolta kotiin ja otti samalla kaikki ylimääräiset lääkkeet mukaansa. Vähän tuntu kyl pahalta heittää ne menemään ku niit oli arviolta n. 500 tablettia. En viittiny siin sit alkaa laskee sen nähden vaik mieli teki. Mut kyl mä tiedän et se oli parempi heittää ne pois ku jättää tänne houkuttimeks.
Mä oon nyt vaan ollu suurimman osan ajasta kotona. Siivonnu, laittanu kämppää kuntoon, hoitanu asioita, leiponu, kokannu ja nähny kavereita. Yks kaveri ihmetteli et miten mä jaksan koko ajan tehä kaikkee. Aina ku se on tääl nii mä leivon ja kokkaan. No kai tää lääke sit auttaa ku saan aikaseks tehdä jotain. Onhan mul sellane olo koko ajan melkee et ei jaksais mitään, mut pakko tehä tai sit en saa mitään aikaseks.
Väsymys on järkyttävää, ei jaksa aamuisin kahdeksalta edes nousta istumaan ja ottaa lääkettä, vaikka vesi ja lääke on sängyn vieressä. Illalla sit taas puol tuntii Ketipinorin oton jälkeen meinaan nukahtaa pystyyn.
Niin ja must on tän Abilifyn myötä tullu entistä herkempi. Mä oon viime viikolla ja tällä viikolla muistaakseni joka päivä tiputtanu vähintään pari kyyneltä jonku asian takia. Joko ilosta, surusta tai sit naurettavaa kai mut en minkään syyn takia. Et jos mä nään vaik kissan nii saatan alkaa itkee :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti