Asiat järjestyy, vaikka ei itse uskoiskaan siihen, kunhan löytyy maailman parhaimmat tsemppaajat.

Huominen uloskirjaus ahdistaa, vaikka mä tiedän olevani valmis lähtee. Pelottaa vaan et jos mä sekoan. Yks hoitaja sano ku juteltiin et "Sä oot aikuistunu kyl tosi paljon ja sen huomaa siitä, et sä hait apua just oikeella hetkellä. Kyllä sä pärjäät !". Ja niin mä pärjäänki ! Kiitos hänen, mä aloin uskomaan taas itseeni ku tuli hetken kestävä epätoivo ja ahdistus.
Mä sain lääkäriltä myös todistuksen, et saan lähtee ulos luokasta kesken tunnin jos alkaa ahdistaa. Nyt ei oo opettajilla sit enää varaa alkaa kitisee mistään. Ja mikä parasta: E huoli mut takas <3 otetaan nyt ihan rauhassa ja katotaan et miten meil toimii tää juttu.
Oli siis siinä rajalla et onks viel vakavaa juttuu vai seurustellaanko ja mä jouduin laittaa poikki ku alko tää epävakaa persoonallisuushäiriö oireilee. Ensinnäki mä pelkäsin et satuttaisin sitä omalla itsetuhoisuudellani. Ja toiseks... mua pelotti et jos se löytää paremman ja loukkaa mua niin mä haluaisin kostaa sen sille sabotoimalla sen elämää. Mut ne ajatukset on nyt ohi onneks.