Eilen oli osastopalaveri. Mä meinasin saada paniikkikohtauksen, kun kierreltiin hoitajan kanssa osastoa. Onneks se ei huomannu mitään. Teki mieli juosta karkuun jo ennen palaverin alkua, mut polihoitaja sai mut jäämään.
Tiistaina sit tarttis sinne lähtee lusii pariks kuukaudeks. Ja joo mä oon ehkä kiittämätön paska, kun en osaa olla kiitollinen paikasta kuntoutusosastolla, mut mua oikeesti PELOTTAA. Mä en oikeen tiedä et mikä, mut näin se vaan on.
Mä onnistun tuhoamaan kaiken.
Mä menetin viime viikolla ystävän. En ehkä hyvän sellaisen, mut tärkeän. Ja rakkaan kanssa meni poikki. Must tuntuu et kohta ei oo taas mitään jäljellä.
Mä en tuu selviämään.
Mun täytyy kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti