No se mun viikko... Ei täs mitään ihmeellistä oo tapahtunu ja puoliakaan en muista.
Nukkunu pommiin melkein joka aamu, ku väsymys on ollu jotain ihan järkyttävää. Keskiviikkona oli varhaisen puuttumisen keskustelu mun lukuisista poissaoloista. Ei ne heittäny mua pihalle, mut mul on nyt sellanen fiilis, et mä jätän ton kesken. En mä haluais jättää sitä kesken, mut yks mun luokkalainen näyttää vihaavan mua niin paljon, et mä en haluu näyttää naamaani siellä.
Lomalla en oo tehny oikeen mitään. Torstaina kaverit oli mun luona ja pidettiin leffailta. Sit ku ne lähti niin mä meinasin seota. Perjantai meni kotona nukkuessa ja lauantaina mä olin kaverilla juomassa vähän. E tuli eilen yöks ja sai mut huolesta sekasin. Ei se halua apua sen syömisongelmiin. Pitäiskö mun sit vaan kattoo vierestä ku se näännyttää joku päivä itsensä hengiltä ?
Mä nään taas painajaisia, luottamus ihmisiä kohtaan on koetuksella ja nyt kamppailen itteeni vastaan et viillänkö vai lähenkö päivystykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti